Keskiviikon hiljaista pohdintaa

Keskiviikosta näyttäisi tulleen odotettua hiljaisempi päivä ja oikeastaan missään ei ole juuri ketään paikalla, eli loma alkaa näemmä tehdä tehtäväänsä pikkuhiljaa. Harmi sinänsä, koska tänään olisi ollut aihetta pieneen nostalgiseen juhlaan, mutta aina ei voi vaatia 100% onnistumista. Myönnän itsekkin olleeni hieman passiivisempi, vaikka oma pieni merkkipäivä onkin nurkan takana. Monet teistä ei varmaan edes tiedä, mistä nyt on kyse, mutta tänään on tullut 5kk täyteen siitä, kun Suomen Armeija äänesti minut komentajaksi.

Kun miettii, miten hitaasti aika oikeasti kulkee ja suhteuttaa siihen, että olen ollut jo viisi kuukautta komentajana, tuntuu silti, että vastahan minut olisi asemaani äänestetty. Näinä viiden kuukauden aikana Suomen Armeija on onnistunut muuttumaan aika paljon. Se on saannut monia uusia asioita, käytäntöjä, esimiehiä ja tämän kaltaisia asioita. SA:n kehitys ei varmaan tule loppumaan koskaan, koska esimiehistö työskentelee aktiivisesti eri osa-alueilla aina vain parantaen suoritustaan.

Toisaalta pohdittuani, olen myös saannut komentajana paljon aikaan ja ehkä merkittävin asia on, että Suomen Armeija ei ole vielä kaatunut vaikka moni epäili vaalien aikana minun taitojani komentajana, vaikka olin jo näyttänyt useasti menestykseni esim. edesmenneessä Armeijassa joka oli Kanadan Armeijan ja Yhdistyneen Jääkärin risteytys. Toivottavasti kaikkien epäillyt ovat nyt poissa, koska olen komentanut tätä armeijaa menestyksellä sekä saannut sen takaisin habbon suurimmaksi sekä realistisimmaksi armeijaksi.

Olen toivottavasi myös täyttäny vaalilupaukseni, vaikka monia asioita olisi voinnut hoitaa paremminkin. Harmittavasti Suomen Armeijan aktiivisuuden nostaminen ja sen saaminen takaisin oikealle raiteelle vei kaiken työn ja tehon. Useimpien esimiesten siirryttyä reserviin ja erottua armeijasta työ aina vain hankaloitu. Luovutinko? En missään tapauksessa. Sen sijaan, että olisin laittanut naulan oveen, päätin sinnikkäästi jatkaa ilman kenraalikunnan ja upseeriston tukea yksin ja tein sen mielestäni erinomaisesti. Olenhan aikaisemmin toiminut yksin monessa suhteessa, joten tämä ei ollut edes paha rasti. Onneksi kuitenkin nyt moni upseeristosta ja kenraalikunnasta on alkanut palailla Suomen Armeijaan ja lisää upseereita on RUK:istakin toivottavasti tulossa. Tämä armeija tulee tarvitsemaan aina johtajia.

Mutta en minäkään aina ole niin kunnioitettava ja suuri ollut, etenkään Suomen Armeijassa. Minun kulkuani Suomen Armeijassa voidaan verrata melkein Phoenix lintuun, joka kuoltuaan nousee tuhkasta aina uudestaan ja näinhän on oikeastaan käynnyt monesti. Olen SA:n historian aikana menettänyt armeijaan ja armeija minuun luottamuksen useammissa asioissa. En ollut helppo aliupseeri enkä kuunnellut aina kaikkia vaan olin päättäväinen siinä, missä tiesin olevani oikeassa. Tämä suututti monesti lähes jokaisen Suomen Armeijan upseerin, mutta toisaalta opin monia asioita tällöin myös kantapään kautta. Kyllä, kulkuni Suomen Armeijassa on ja oli ylä sekä alamäkeä alusta lähtien, mutta viimeistään komentajana olen pyyhkinyt nämä historiat pois jo monen mielestä.

Mutta vaikka olenkin muuttunut välillä tuhkaksi ja noussut tuhkasta uudestaan on kuitenkin muistettava, että tulen tekemään sen jälleen. Tarkalleen 12.7.2010 alkaa minulla intti joka tulee rajoittamaan aktiivisuuttani Suomen Armeijassa entisestään. On kuitenkin päätetty, että minä tulen toimimaan komentajana niin kauan kuin on tarpeellista ja armeijasta tulee huolehtimaan minun määräämät adjutanttini. Komentajavaalit pidetään, kun Suomen Armeija on löytänyt varteenotettavat komentajaehdokkaat jatkamaan työtäni.

Menee kuitenkin uuden komentajan vaihtoon miten kauan tahansa, minä voin vain todeta kiitokseni kaikille Suomen Armeijan henkilöstölleni, jotka ovat jaksanut kulkea matkassani nämä kuukaudet. Toivottavasti teiltä löytyy myös enemmän aikaa ja puhtia jatkaa sitä lisää. Toivotan myös onnea ja päättäväisyyttä Suomen Armeijan uudelle ja tulevalle sukupolvelle, jotka joskus tulette ylittämään meidät vanhat.. vaikka on hieman hassua sanoa, että olisin nyt jo vanha, mutta tottahan se on. Vielä vuosi sitten pidin mm. Jedaita, Tumelaa, Kultsigai2:sta etc. herroja vanhoina äijinä Suomen Armeijassa, mutta näin me nuoretkin vanhenemme SA:ssa. On myös kiva sanoa, että minun mukana aikanaan tullut ”Uusi sukupolvi” on ollut jo kahdesti komentajana (Zacharia ja minä) ja siinä välissä kerkesi harmaa parta Sikakoira aka L.Thornekin puskea mukavasti komentajana. Toivottavasti löydämme myös lisää tuoreita komentajia keskuudestamme joko seuraaviin tai sitäseuraaviin vaaleihin.

Näihin tunnelmiin on mukava päättää pieni pohdintani tylsänä keskiviikkona ja katsotaan mitä aiheita tulevaisuus nyt tuo tullessaan. Tarkoitus on alkaa hyödyntämään tätä blogia enemmän ja kirjoittaa täsmällisempiäkin juttuja joten pysykää tarkkana.
Gangsta16

Long live Suomen Armeija!
Kenraali & Komentaja, Gangsta16

Kategoria(t): Etusivu Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 Responses to Keskiviikon hiljaista pohdintaa

  1. O9R8KORIS sanoo:

    Siis tuo oli todella hieno ”puhe”, Herra Kenraali !!! *tap tap* Mutta laskeskelin ja huomasin, että vasta huomenna tulee kuluneeksi 5kk äänestyksestä, jossa teidät valittiin johtamaan tätä hienoa yhteisöä, Suomen Armeijaa, kun eikös tuossa kuvassa lue päivämääränä: 31.1.2010? Taidatte tarvita jo nyt silmälaseja, vaikka vasta 19 v. olettekin. 😉

  2. O9R8KORIS sanoo:

    Niin joo, unohdin sen kokonaan. *Heh heh* 😀

  3. O9R8KORIS sanoo:

    Mitä nuo kuviot nimen edessä ovat?

  4. riksaotus2 sanoo:

    Oliskohan prosenttipylväät? 😀

  5. SALA-AGENTTI48 sanoo:

    Ihan kivat nuo avatarit. 😛

Vastaa käyttäjälle O9R8KORIS Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *